Koiran ja kissan virtsatiesairauksista

Aivan kuten ihmisetkin, myös koirat ja kissat saattavat kärsiä virtsatieongelmista jossain vaiheessa elämäänsä. Tavallisimpia vaivoja ovat rakkotulehdus ja virtsakivet, jotka voivat aiheuttaa vaihtelvia oireita. Omistaja ei aina välttämättä osaa tulkita oireilua oikein: kissa viettää enemmän aikaa hiekkalaatikollaan, aikaisemmin sisäsiistille lemmikille sattuu "vahinkoja" hiekkalaatikon ulkopuolelle, tai se nuolee sukuelinten aluetta yhtenään tms. Nämä ovat kuitenkin oireita epämukavasta olosta - jopa kivusta. On tärkeää, että eläinlääkäri tutkii lemmkin tarkan diagnoosin varmistamiseksi. Hoitamattomana virtsatiesairaus saattaa heikentää eläimen terveyttä huomattavasti.

Virtsan merkitys terveydelle

Virtsaamisen ja virtsan erityhs on elintärkeää sekä ihmisten että eläinten terveydelle.

Virtsan päätehtävä on poistaa kuona-aineita ja myrkyllisiä yhdisteitä, joita kertyy verenkiertoon. Virtsan mukana poistuu virtsa-ainetta eri ureaa sekä muita aineita kuten virtsahappoa, kreatiniinia, natriumia ja oksalaatteja.

Virtsanerityksellä säädellään myös elimistön neste- ja suolatasapainoa.

Virtsan muodostuminen alkaa munuaisissa, joissa munuaiskeräset suodattavat verta. Suodatuksen tuloksena syntyy virtsaa, joka johdetaan virtsanjohtimia myöten rakkoon, johon virtsa varastoituu. 

Lopulta rakko tyhjennetään virtsaputkea pitkin kun eläin tuntee virtsaamistarvetta.

Ihmisestä poiketen uroskoirilla on peniksessään luu (penisluu). Virtsaputki on penisluun kohdalla ahdas ja mahdolliset virtsakivet voivat herkästi juuttua tähän kapeaan kohtaan aiheuttaen tukoksen.

Miten lemmikkini virtsatiesairaus voi oireilla

Virtsatiesairauksien oireet ovat vaihtelevia ja joskus vaikeasti havaittavia. Vakavuudesta riippumatta niihin liittyy aina epämukava olo tai kipu.

Lemmikkieläinten - etenkin kissojen - virtsa on usein väkevää, konsentoroitunutta. Virtsatiesairauteen liittyykin tyypillisesti kudosten ärsyyntyminen virtsateiden limakalvojen antamasta suojasta huolimatta.

Virtsatiesairauden oireista kärsivä lemmikki pitääkin toimittaa mahdollisimman nopeasti eläinlääkärin hoitoon, jotta sen epämukavaa oloa saadaan helpotettua.

Hälyttäviä oireita ovat seuraavat (lemmikilläsi voi olla yksi tai useampi):

- tihentynyt virtsaaminen, virtsan määrä on pieni, kyvyttömyys virtsata

- sukuelinten nuoleminen tiheästi

- pitkittynyt virtsaamisasennossa oleminen

- kivulias tai vaivalloinen virtsaaminen (esimerkiksi maukuminen tai vinkuminen virtsatessa)

- punertava virtsa viittaa verivirtsaisuuteen

- "vahingot" esim. hiekkalaatikon ulkopuolelle tai lattialle

- ruokahalun menetys

- käytöksen muuttuminen

Tarkoittaako virtsatiesairaus sama kuin virtsakivitauti

Vastaus on ei. Alempien virtsateiden sairauksilla on lukuisia syitä. Lisäksi kissojen ja koirien sairaudet poikkeavat toisistaan jossain määrin.

Syynä saattaa olla:

- Bakteeriperäinen rakkotulehdus: virtsatessa esintyy suuri määrä bakteereja. Tämä on tavallisin virtsatiesairaus koirilla ja se hoidetaan antibiooteilla. Bakteeriperäinen rakkotulehdus on kissoilla harvinainen.

- Idiopaattinen rakkotulehdus: kissojen oma sairaus (ei tavata koirilla), yli 60% kissojen virtsatiesairauksista johtuu idiopaattisesta rakkotulehduksesta. Kyseessä on monimutkainen sairaus, jonka taustalla on lukuisia syitä: stressi, elinolot jne. Sairaudella on tapana uusia. Ruokavaliolla on suuri merkitys sairauden hoidossa.

- Virtsakiteet/-kivet: ovat kohtalaisen tavallisia lemmikkieläimillä. Kissojen ja koirien virtsakivet muodostuvat yleensä rakossa eikä munuaisissa, kuten ihmisillä. Vaiva uusii helposti, mutta oikea ruokavalio auttaa ehkäisemään kivien syntymistä.

- Kasvaimet

- Käytösongelmat

Kissan virtsarakon limakalvoa vuoraa suojaava glykosaminoglykaani. Idiopaattista rakkotulehdusta sairastavilla kissoilla tämä kerros on ohentunut, jolloin virtsaan erittyneet ärsyttävät aineet pääsevät tunkeutumaan limakalvoon aiheuttaen kipua.

Diagnoosin varmistamiseksi eläinlääkärisi saattaa ehdottaa virtsanäytteen tutkimista virtsan pH:n määrittämiseksi ja tulehdussolujen, veren tai valkuaisaineiden toteamiseksi virtsassa. 

Mikä on virtsakivi

Virtsakivet koostuvat yhteenlliittyneistä virtsakiteistä. Vaikka ne eivät muodostaisikaan kiviä, virtsarakossa olevat kiteet voivat aiheuttaa virtsatiesairauden oireita tai jopa hengenvaarallisen virtsatietukoksen.

Virtsakiviä muodostuu, kun virtsaan liuenneiden kivennäisaineiden määrä nousee liian korkeaksi: lemmikillä on epänormaali aineenvaihdunta tai sen ruokavalio suosii kiteiden muodostumista. Myös virtsatietulehdukset voivat johtaa virtsakivien muodostumiseen.

Kuivaruoan on pitkään uskottu olevan osasyynä kissan virtsakivien muodostumiseen. Nykyään kuitenkin tiedetään, että on mahdollista kehittää korkealuokkainen eläinruoka - jopa kuivaruoka - joka itseasiassa autta ylläpitämään lemmikin virtsateiden terveyttä. 

Virtsakivistä puhuttaessa on syytä pitää mielessä, että kiviä on useaa eri tyyppiä.

Vaikka kaikki kivet muodostuvatkin samalla tavalla, niiden koostumus vaihtelee.

Tavallisimpia virtsakiviä ovat:

- Struviittikivet: nämä ovat hyvin tavallisia kiviä. Ne muodostuvat fosfaatista, ammoniumista ja magnesiumista. Koiralla ne liittyvät usein virtsatieinfektioihin, jotka tulee myös hoitaa.

- Kalsiumoksalaattikivet: yhdessä struviittikivien kanssa tavallisimpia koirilla ja kissoilla tavattavia virtsakiviä.

- Ammoniumnitraattikivet: huomattavasti harvinaisempia. Liittyvät usein maksan toimintahäiriöihin. Dalmatiankoirilla on erityinen alttius uraattikiville.

- Kystiinikivet: harvinaisia.

Kivien koko voi vaihdella ja eläimellä voi olla useamman tyyppisiä kiviä. Kivet saattavat olla koostumukseltaan vain yhtä tyyppiä, mutta myös ns. sekakiviä esiintyy. Tämä vuoksi virtsakivien laadun määrittäminen on tärkeää oikean hoitovaihtoehdon varmistamiseksi. Tämän vuoksi eläinlääkärisi yleensä suosittelee lemmikiltäsi leikattujen virtsakivien lähettämistä analysoitavaksi. Analyysitulos helpottaa lemmikkisi hoidon suunnittelua.

Mitkä tekijät altistavat virtsakivien syntymiselle?

Tekijät vaihtelevat eri kivityyppien ja eläinlajien (kissa tai koira) välillä.

Yleissääntönä voidaan nimetä seuraavat tekijät:

- Virtsan kivennäisainepitoisuus: virtsakide koostuu lukuisista molekyyleistä, joiden pitoisuus virtsassa on mm. ravinnosta ja juodusta nestemäärästä riippuvaista. Esimerkiksi ruoan matalan magnesiumpitoisuuden tiedetään auttavan ehkäisemään struviittikiviä. Mikäli lemmikki juo niukasti, sen virtsa on väkevää, ja kivennäisainehiukkaset alakva helpommin muodostaa virtsakiteitä. Virtsan pitäminen laimeana riittävän juomisen avulla on tärkeää virtsakivien ennaltaehkäisyssä.

- Virtsan happamuus (pH): struviittikivet muodostuvat emäksisessä virtsassa. Lemmikin ruokavaliolla on suuri merkitys struviittikiteiden ja -kivien muodostumisessa. Kissan ja koiran virtsa on luonnostaan hapan. Tietyntyyppinen ruokavalio voi kuitenkin aiheuttaa virtsan emäksisyyttä, mikä puolestaan altistaa struviittikivien muodostumiselle.

- Virtsakivitulehdus: virtsa on normaalisti steriiliä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit nostavat usein virtsan pH:ta lisäten näin struviittikivien muodostumisriskiä.

Lopuksi on hyvä pitää mielessä, että jotkut kissat ja koirat ovat yksinkertaisesti vain muita herkempiä saamaan virtsakiviä.

KISSAT

Tietyt rodut, kuten burmankissa ja persialainen, ovat muita alttiimpia saamaan oksalaattikiviä.

Kissoilla virtsakiviriski on suurempi sisäkissoilla. Ylipaino ja sterilointi/kastrointi (leikkaus) altistavat kivien muodostumiselle. Alttius struviitti- ja oksalaattikiville vaihtelee sukupuolesta ja iästä riippuen.

KOIRAT

Pienet rodut, kuten bichon frise, kääpiösnautseri, villakoira, shih tsu ja yorkshierenterrieri, ovat muita rotuja alttiimpia saamaan virtsakiviä.

Dalmatiankoiralla on poikkeava aineenvaihdunta, jonka vuoksi ne erittävät virtsaansa liikaa virtsahappoa. Tämä lisää riskiä ammoniumuraattikiville.

Yleisesti ottaen virtsakivet vaivaavat enemmän uroksia kuin narttuja (poikkeuksena struviitikivet).

Miten virtsatiesairauksia voi ehkäistä?

Virtsakivien koostumuksen määrittäminen on tärkeää, koska sen perusteella tehdään hoitopäätös.

Päästäkseen mahdollisimman tarkkaan diagnoosiin eläinlääkärisi saattaa suositella erilaisia tutkimuksia, esimerkiksi virtsanäytteen tutkimista, röntgen-kuvausta tai virtsakivien analysointia erikoislaboratoriossa. Tutkimustulosten perusteella määrätään hoito ja mahdollinen ruokavalio.

LÄÄKEHOITO

Tavallisin lääkitys on bakteeriperäisen virtsatietulehduksen hoito antibiooteilla. Tulehduskipulääkkeitä käytetään vähentämään virtsateiden ärtyneisyyden aiheuttamaa kipua. Joskus virtsan pH:ta voidaan myös säädellä lääkityksen avulla.

Idiopaattisen rakkotulehduksen hoitoon voidaan käyttää myös feromoneja, rauhoittavia lääkeaineista tai luonnollisia helpottavia molekyylejä, joilla saadaan lievitettyä kissan stressioireita.

RAVITSEMUKSELLINEN HOITO

Struviittikivet

Tietyt kivet, kuten struviittikivet, voidaan liuottaa erityisruokavalion (kts. liittyvät tuotteet alla) avulla. Ruokavalio sisältää normaalia enemmän natriumia (määrä ei kuitenkaan ole lemmikkisi terveydelle haitallinen), jonka seurauksena veden kulutus lisääntyy ja virtsasta tulee näin ollen laimeampaa. Lisäksi ruokavalio auttaa vähentämään virtsan kivennäisainepitoisuutta ja pitämään virtsan happamana. Näin sekä struviitti- että oksalaattikiteiden muodostuminen on epätodennäköisempää.

Ammoniumuraatti- ja kystiinikivet

Ammoniumuraatti- ja kystiinikiviä voidaan myös liuottaa ruokavalion avulla. Tämä vaatii lääkehoidon ja ruokavalion, joka tekee virtsasta emäksistä. 

Kalsiumoksalaattikivet

Muita virtsakiviä, kuten kalsiumoksalaattikiviä, ei voida liuottaa. Ne poistetaan eläinlääkärin toimesta yleensä kirurgisesti eli leikkauksella. Joskus kivien poisto onnistuu virtsakatetrin kautta. Ruokavaliohoito on tärkeä osa kivien uusimisen ehkäisyä.

Miten virtsakivien syntymistä voi ehkäistä?

Jotta lemmikkisi saisi parhaan mahdollisen hyödyn sille määrätystä hoidosta ja sairauden uusiutuminen voitaisiin ehkäistä, on tärkeää, että noudatat eläinlääkärisi ohjeita huolellisesti.

Jotkut yksilöt saavat virtsakiviä vain kerran elämässään, kun taas toisilla vaiva saattaa uusia useitakin kertoja.

MUUTAMA VINKKI

Älä muuta ruokavaliota

Jos lemmikilläsi on todettu virtsakiteitä tai -kiviä, älä muuta sen ruokavaliota kysymättä ensin eläinlääkäriltäsi - vaikka lemmikkisi vaikuttaisikin jo parantuneen.

Älä keskeytä lääkitystä

Älä keskeytä lemmikillesi määrättyä lääkitystä ennen kuurin päättymistä. Mikäli lääkitys aiheuttaa ongelmia, ota yhteys eläinlääkäriisi. Hän osaa vastata kysymyksiisi ja tarvittaessa muuttaa lääkitystä. Lemmikkisi saattaa vaikuttaa täysin normaalilta, vaikka uusia kiteitä olisikin muodostumassa.

Jaa ruoka useampaan annokseen

Jos mahdollista, jaa lemmikkisi ruoka useampaan pieneen annokseen päivän mittaan. Tämä auttaa vähentämään virtsan pH:n muutoksia.

Pidä raikasta vettä saatavilla

Varmista, että lemmikilläsi on raikasta ja puhdasta vettä saatavilla jatkuvasti. Virtsakivien ehkäisyyn tarkoitettujen erikoisruokavalioiden syöminen lisää juomista ja virtsaamista. Lemmikeille, jotka ovat tottuneet juomaan suoraan hanasta, on tarjossa erityisiä juoma-automaatteja.

Varmista että lemmikkisi pääsee tarpeilleen

Varmista, että lemmikkisi pääseen tarpeilleen halutessaan. Pidättäminen aiheuttaa virtsan väkevöitymistä ja kivennäisainepitoisuuden kasvamista. Vie koirasi ulos usein ja huolehdi, että kissallasi on esteetön pääsy hiekkalaatikolle. Puhdista laatikko usein.


Sanastoa

Alempien virtsateiden sairaus (FLUTD) = Mikä tahansa sairaus virtsanjohtimissa, rakossa tai virtsaputkessa.

Emäksinen = Happaman vastakohta.

Glykosaminoglykaanit = Virtsarakon seinämää suojaavia polysakkarideja.

Munuaiskeränen = Munuaisten toiminnallinen osanen, joka suodattaa verta ja muodostaa virtsaa.

Oksalaatti = Oksaalihapon suola tai esteri, joka voi yhtyä kalsiumiin muodostaen kalsiumoksalaattikiviä.

Puriinit = Nukleiinihapon osia (esim. DNA), joita eläimet muodostavat ja joita on ruoassa.

Rakkotulehdus = Virtsarakon tulehduksellinen tila, jonka voivat aiheuttaa bakteerit (infektiivinen rakkotulehdus) tai monisyiset tekijät (kissan idiopaattinen rakkotulehdus).

Struviitit = Magnesium-ammonium-fosfaattikiteitä ja -kiviä.

Virtsaaminen = Rakon tyhjentyminen virtsasta.

Virtsakivi = Tavallisimmin virtsarakkoon muodostuva kivimäinen mineralisaatio, joita on yleensä useista samanaikaisesti.

Virtsakivisairaus = Virtsakiven/-kivien esiintyminen potilaalla.

Virtsan pH = Virtsan happamuuden (pH < 7) tai emäksisyyden (pH > 7) mittari. Mikäli pH on 7, on virtsa neutraalia.

Virtsanjohdin = Lihaksista ja limakalvosta muodostuva putki, joka johtaa virtsan munuaisista virtsarakkoon.

Virtsaputki = Putki, jota pitkin virtsa poistuu rakosta elimistön ulkopuolelle.





Kirjaudu sisään ja arvostele tuote.


Liittyvät tuotteet
Kiveton 100 g

Kiveton 100 g

29.90 €
Hill's Canine s/d Wet

Hill's Canine s/d Wet

3.99 - 45.60 €
Cystaid Plus

Cystaid Plus

13.50 - 81.90 €
Kiveton 100 g TARJOUS -15%

Kiveton 100 g TARJOUS -15%

25.40 € 29.90 €