Tiineen ja imettävän koiran ruokinta

Artikkelin on kirjoittanut eläinlääkäri, eläinlääketieteen tohtori Henna Söderholm, ja se on julkaistu alun perin Alvar Petin blogissa. Henna on yksi Alvar Petin perustajista ja vastaa yrityksen tuotekehityksestä. 

Mikäli koiran ruokinnan elinkaarta halutaan pohtia aivan alkuhetkistä asti, on syytä palata ajassa taaksepäin tilanteeseen, jossa emokoiran astuttamista vasta suunnitellaan. Oikeanlaisella ruokavaliolla tuetaan emän hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla varmistetaan pentujen ihanteelliselle kasvulle ja kehitykselle sopiva ravinteidensaanti astutuksesta imetyksen loppuun saakka.

Koiran tiinehtyminen

Astutettavan nartun on syytä olla hyvässä fyysisessä kunnossa, ihannepainoinen ja laadukkaalla ravinnolla ruokittu. Ylipainon tiedetään voivan vaikuttaa haitallisesti tiinehtymiseen ja synnytykseen, ja toisaalta syystä tai toisesta huonosti ravitulle koiralle tiineys voi aiheuttaa erityisiä haasteita. 

Tiineyden alkupuoli – kaksi ensimmäistä kolmannesta

Emän kohdussa kehittyvä koiranpentu saa ravintonsa istukan kautta nartun verenkierrosta. Pentujen ihanteellisen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi tiineen emän tulee saada ruokavaliostaan sopivasti energiaa sekä välttämättömiä ravintoaineita oikeassa tasapainossa. 

Luonto on onneksi suunnitellut asian siten, että kehittyvät pennut kyllä yleensä ottavat emänsä elimistöstä kaiken tarvitsemansa, ja kehitys harvoin vaaraantuu kriittisesti riittämättömän ravinteiden saannin vuoksi. Nartun oma kunto voi puutteellisen ruokavalion takia kuitenkin tarpeettomasti heikentyä tiineyden aikana. 

Tiineyden kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana nartun energiantarve ei juurikaan muutu, eikä laadukkaalla tasapainoisella ruokitun kantavan koiran ruokintaa ole välttämätöntä muuttaa. Pentujen kehittymisen kannalta tiettyjen tärkeiden ravintoaineiden sisältyminen ruokavalioon on kuitenkin syytä varmistaa.  

Tärkeät ravintoaineet

Omega-3-rasvahapot. Erityisesti pitkäketjuiset eikosapentaeenihappo (EPA) ja dokosaheksaeenihappo (DHA) tukevat pennun hermoston ja aivojen sekä näkökyvyn kehittymistä. Parhaat EPA- ja DHA-lähteet ovat kala ja kalaöljy.  

Foolihappo. Foolihappo eli B9-vitamiini on tärkeä ravintoaine nopeasti jakautuville soluille, ja sen puute voi häiritä alkionkehitystä. Riittävä foolihapon saanti voi auttaa ennaltaehkäisemään kitalakihalkioiden muodostumista pennuille. Foolihappoa saadaan ruokaan muun muassa monista kasviksista ja palkokasveista, mutta sitä myös lisätään usein täysravintoon yhdessä muiden B-ryhmän vitamiinien kanssa. 

Antioksidantit. Antioksidanttiset ravintoaineet, kuten tietyt vitamiinit ja aminohapot, auttavat estämään elimistön stressitilojen, mukaanlukien tiineyden, aikana lisääntyvän oksidatiivisen stressin haitallisia vaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan antioksidantit voivat myös tukea tiineyshormonien muodostumista.

Tiineyden loppupuoli – viimeinen kolmannes

Tiineyden viimeisen kolmanneksen aikana kohdussa olevat pennut kasvavat runsaasti kokoa, ja tällöin myös nartun energiantarve nousee. Emän ruokahalu voi tässä vaiheessa toisaalta myös heikentyä vatsaontelon elimiä painavan kohdun ja tiineyden hormonaalisten muutosten vuoksi, jolloin ravintoaineiltaan laadukkaan ruokavalion merkitys korostuu. 

Viimeisellä kolmanneksella nartulle kannattaakin syöttää hyvin energiatiivistä ja maittavaa ruokaa, tarvittaessa pienempinä annoksina useita kertoja päivässä. Joillekin koirille ruokaa voi jopa olla tarjolla vapaasti. Tarvittaessa emän energiansaantia voi alkaa lisäämään jo hieman aiemmin, tiineyden puolivälissä, mutta kokonaisuudessaan lihomista on vältettävä tiineydenkin aikana. 

Ylipaino ja kohdun lihassolujen väliin kertyvä rasva voi aiheuttaa supistusheikkoutta, joka vaikeuttaa ponnistusvaiheen etenemistä. Ylipainoisen nartun mahdollisesti huono kunto ei myöskään edesauta jaksamista läpi raskaan synnytyksen. Koiran energiantarpeen laskemiseen tiineyden lopulla on olemassa omat kaavionsa. 

Emän yleiskuntoa ja pentujen ideaalia kehitystä ylläpitävän riittävän energiansaannin lisäksi tiineyden loppupuolella tulee huolehtia myös tärkeiden ravintoaineiden määrän hienoisesta lisäämisestä ruokavaliossa. Tasapainoista valmisruokaa käytettäessä tämä lisäys tulee usein luontaisesti katettua hieman suuremmalla ruokamäärällä. Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä varmistaa, että käytetyssä ruoassa on riittävän energiapitoisuuden lisäksi kohtuullisen runsaasti proteiinia ja rasvaa. 

Tiineyden viimeisellä kolmanneksella ruoan helpon sulavuuden merkitys korostuu, ja turhan suurta kuitupitoisuutta kannattaa välttää. Kuitujen ruoan energiapitoisuutta laimentavat ja vatsaa täyttävät ominaisuudet ovat erinomaisia esimerkiksi koiran painonhallinnassa, mutta voivat olla epäedullisia tiineyden loppupuolella muutenkin mahdollisesta heikosta ruokahalusta kärsivälle nartulle. 

Usein koiranpennulle tarkoitetut ruoat ovat hyvä valinta myös tiineyden loppua lähestyvälle emälle. 

Ruoan kivennäisainepitoisuuden tulee läpi tiineysajan olla tasapainoinen, mutta kalsiumlisiä ei ole syytä käyttää ennen synnytystä. Toisin kuin joskus ajatellaan, tiineyden loppupuolella ruokaan lisätty kalsium ei auta vähentämään niin sanotun kalkkikrampin (hypokalsemia) riskiä synnytyksen jälkeen. Liika kalsiumin saanti ennen synnytystä voi päinvastoin pahimmillaan herkistää narttua kalkkikrampille luontaisen mineraalitasapainon säätelyn häiriintyessä. 

Imettävän nartun ruokinta

Imetysaikana nartun energiantarve on suurimmillaan, ja siihen vaikuttaa suoraan syntyneen pentueen koko ja sitä varten tuotettavan maidon määrä. Maidontuotannon määrän arvioidaan olevan ensimmäisen neljän pennun kohdalla keskimäärin 1 prosentti emän kehonpainosta per pentu, ja siitä eteenpäin lisääntyvän noin 0,5 prosenttia neljää seuraavaa pentua kohden. Yli kahdeksan pennun pentueissa pentumäärän lisääntyminen ei juurikaan enää vaikuta tuotettavan maidon määrään. 

Nartun maidontuotanto kasvaa synnytyksestä seuraavien neljän viikon ajan, jonka jälkeen pennut alkavat olla riittävän isoja syömään muutakin ruokaa. Tällöin emän tuottama maitomäärä alkaa vähentyä. 

Kuten tiineyden loppupuolen, myös imetyksen aikaisen lisääntyneen energiantarpeen laskemiseen on olemassa tarkkoja kaavoja. Esimerkiksi 25-kiloisen koiran, joka imettää viittä kolmen viikon ikäistä pentua, energiantarve on noin 4500 kcal päivässä. Samankokoisen normaaliaktiivisen ja ei-imettävän koiran energiantarve on noin 1200 kcal päivässä. Pentujen kasvattaminen siis todella vie paitsi aikaa myös rutkasti nartun energiaa! 

Suurin haaste imetyksen aikana onkin usein saada emä syömään riittävästi runsasenergistä ruokaa suuren energiantarpeen täyttämiseksi. Kuten kantavan nartun ruokinta tiineyden loppupuolella, myös imettävän koiran ruokinta on helpointa toteuttaa hyvin sulavalla, maittavalla, runsasenergisellä ja runsaasti ravintoaineita sisältävällä valmisruoalla. Monessa tapauksessa ruokaa voi olla emälle vapaasti saatavilla. Ravintoaineita imettävän emän tulisi saada ruoasta lopputiineyttä vastaava määrä. 

Vastasyntyneen koiranpennun ruokinta

Vastasyntyneen pennun ruokinta on parin ensimmäisen viikon ajan pääosin emän vastuulla. Mikäli maitoa erittyy riittävästi ja pennut kasvavat tasaisesti, ei ruokintaan yleensä ole tarvetta puuttua. Jos kasvun suhteen esiintyy ongelmia tai emän maidontuotanto on syystä tai toisesta heikkoa, voi pentuja olla tarpeen ruokkia emänmaidon lisäksi maidonkorvikkeilla. Parhaiten koiranmaidon koostumusta vastaavat eläinlääkäreiltä ja lemmikkitarvikeliikkeistä saatavat, tarkoitukseen kehitetyt maidonvastikkeet. 

Vastasyntyneen koiranpennun energiavarastot ovat erittäin pienet ja pennut voivat riittämättömän ravinnonsaannin seurauksena hyvin herkästi kärsiä niin energianpuutteesta, ruumiinlämmön laskusta, elimistön kuivumisesta, ripulista kuin erilaisista tulehdustiloistakin. Vastasyntyneen pennun hoito ja lisäruokinta ongelmatilanteessa vaativat perehtymistä aiheeseen.   

Vastasyntyneen koiranpennun energiantarve on painoon nähden noin kaksinkertainen suhteessa aikuiseen koiraan. Nartun maidontuotanto lisääntyy synnytyksen jälkeen noin neljään viikkoon asti, jolloin pennut alkavat luontaisesti syödä maidon ohella kiinteitä ruokia. 

Usein pentuja voi ruveta totuttamaan kiinteään ruokaan jo noin kolmen viikon iästä alkaen. Kiinteän ruoan syömistä on helpoin opetella aluksi pehmeillä ruoilla, kuten kostutetuilla nappuloilla tai soseutetulla säilykeruoalla. 

Ensimmäiseksi penturuoaksi kannattaa valita hyvin sulava ja runsasenerginen ruoka, joka sisältää oikeassa tasapainossa kaikkia pennun tarvitsemia ravintoaineita. Tähän tarkoitukseen suunnitellut valmisruoat ovat turvallinen ja hyvä valinta. Usein totutteluvaiheessa imetyksen rinnalla pentujen annetaan syödä kiinteää ruokaa sen verran kuin maistuu. Ruokamäärää ja ruokintakertoja lisätään sitä mukaa kun imetys vähenee. 

Pentujen kasvun seuranta ja sen varmistaminen, että kaikki pennut saavat sopivasti ravintoa, on tärkeää läpi kasvun. 

Pentujen vieroitus tapahtuu yleensä luontaisesti noin neljästä viikosta eteenpäin, luovutusikään mennessä. Maidontuotanto ehtyy ja emä vähitellen kyllästyy imetykseen samalla, kun pentujen ensimmäiset naskalihampaat puhkeavat. 

Liittyvät tuotteet