Koiran ja kissan virtsatiesairauksista
Aivan kuten ihmisetkin, myös koirat ja kissat saattavat kärsiä virtsatieongelmista jossain vaiheessa elämäänsä. Tavallisimpia vaivoja ovat rakkotulehdus ja virtsakivet, jotka voivat aiheuttaa vaihtelvia oireita. Omistaja ei aina välttämättä osaa tulkita oireilua oikein: kissa viettää enemmän aikaa hiekkalaatikollaan, aikaisemmin sisäsiistille lemmikille sattuu "vahinkoja" hiekkalaatikon ulkopuolelle, tai se nuolee sukuelinten aluetta yhtenään tms. Nämä ovat kuitenkin oireita epämukavasta olosta - jopa kivusta. On tärkeää, että eläinlääkäri tutkii lemmkin tarkan diagnoosin varmistamiseksi. Hoitamattomana virtsatiesairaus saattaa heikentää eläimen terveyttä huomattavasti.
Virtsan merkitys terveydelle
Virtsaamisen ja virtsan eritys on elintärkeää sekä ihmisten että eläinten terveydelle.
Virtsan päätehtävä on poistaa kuona-aineita ja myrkyllisiä yhdisteitä, joita kertyy verenkiertoon. Virtsan mukana poistuu virtsa-ainetta eri ureaa sekä muita aineita kuten virtsahappoa, kreatiniinia, natriumia ja oksalaatteja.
Virtsanerityksellä säädellään myös elimistön neste- ja suolatasapainoa.
Virtsan muodostuminen alkaa munuaisissa, joissa munuaiskeräset suodattavat verta. Suodatuksen tuloksena syntyy virtsaa, joka johdetaan virtsanjohtimia myöten rakkoon, johon virtsa varastoituu.
Lopulta rakko tyhjennetään virtsaputkea pitkin kun eläin tuntee virtsaamistarvetta.
Ihmisestä poiketen uroskoirilla on peniksessään luu (penisluu). Virtsaputki on penisluun kohdalla ahdas ja mahdolliset virtsakivet voivat herkästi juuttua tähän kapeaan kohtaan aiheuttaen tukoksen.
Miten lemmikkini virtsatiesairaus voi oireilla
Virtsatiesairauksien oireet ovat vaihtelevia ja joskus vaikeasti havaittavia. Vakavuudesta riippumatta niihin liittyy aina epämukava olo tai kipu.
Lemmikkieläinten - etenkin kissojen - virtsa on usein väkevää, konsentoroitunutta. Virtsatiesairauteen liittyykin tyypillisesti kudosten ärsyyntyminen virtsateiden limakalvojen antamasta suojasta huolimatta.
Virtsatiesairauden oireista kärsivä lemmikki pitääkin toimittaa mahdollisimman nopeasti eläinlääkärin hoitoon, jotta sen epämukavaa oloa saadaan helpotettua.
Hälyttäviä oireita ovat seuraavat (lemmikilläsi voi olla yksi tai useampi):
Tarkoittaako virtsatiesairaus sama kuin virtsakivitauti
Vastaus on ei. Alempien virtsateiden sairauksilla on lukuisia syitä. Lisäksi kissojen ja koirien sairaudet poikkeavat toisistaan jossain määrin.
Syynä saattaa olla:
Kissan virtsarakon limakalvoa vuoraa suojaava glykosaminoglykaani. Idiopaattista rakkotulehdusta sairastavilla kissoilla tämä kerros on ohentunut, jolloin virtsaan erittyneet ärsyttävät aineet pääsevät tunkeutumaan limakalvoon aiheuttaen kipua.
Diagnoosin varmistamiseksi eläinlääkärisi saattaa ehdottaa virtsanäytteen tutkimista virtsan pH:n määrittämiseksi ja tulehdussolujen, veren tai valkuaisaineiden toteamiseksi virtsassa.
Mikä on virtsakivi
Virtsakivet koostuvat yhteenlliittyneistä virtsakiteistä. Vaikka ne eivät muodostaisikaan kiviä, virtsarakossa olevat kiteet voivat aiheuttaa virtsatiesairauden oireita tai jopa hengenvaarallisen virtsatietukoksen.
Virtsakiviä muodostuu, kun virtsaan liuenneiden kivennäisaineiden määrä nousee liian korkeaksi: lemmikillä on epänormaali aineenvaihdunta tai sen ruokavalio suosii kiteiden muodostumista. Myös virtsatietulehdukset voivat johtaa virtsakivien muodostumiseen.
Kuivaruoan on pitkään uskottu olevan osasyynä kissan virtsakivien muodostumiseen. Nykyään kuitenkin tiedetään, että on mahdollista kehittää korkealuokkainen eläinruoka - jopa kuivaruoka - joka itseasiassa autta ylläpitämään lemmikin virtsateiden terveyttä.
Virtsakivistä puhuttaessa on syytä pitää mielessä, että kiviä on useaa eri tyyppiä.
Vaikka kaikki kivet muodostuvatkin samalla tavalla, niiden koostumus vaihtelee.
Tavallisimpia virtsakiviä ovat:
Kivien koko voi vaihdella ja eläimellä voi olla useamman tyyppisiä kiviä. Kivet saattavat olla koostumukseltaan vain yhtä tyyppiä, mutta myös ns. sekakiviä esiintyy. Tämä vuoksi virtsakivien laadun määrittäminen on tärkeää oikean hoitovaihtoehdon varmistamiseksi. Tämän vuoksi eläinlääkärisi yleensä suosittelee lemmikiltäsi leikattujen virtsakivien lähettämistä analysoitavaksi. Analyysitulos helpottaa lemmikkisi hoidon suunnittelua.
Mitkä tekijät altistavat virtsakivien syntymiselle?
Tekijät vaihtelevat eri kivityyppien ja eläinlajien (kissa tai koira) välillä.
Yleissääntönä voidaan nimetä seuraavat tekijät:
Lopuksi on hyvä pitää mielessä, että jotkut kissat ja koirat ovat yksinkertaisesti vain muita herkempiä saamaan virtsakiviä.
KISSAT
Tietyt rodut, kuten burmankissa ja persialainen, ovat muita alttiimpia saamaan oksalaattikiviä.
Kissoilla virtsakiviriski on suurempi sisäkissoilla. Ylipaino ja sterilointi/kastrointi (leikkaus) altistavat kivien muodostumiselle. Alttius struviitti- ja oksalaattikiville vaihtelee sukupuolesta ja iästä riippuen.
KOIRAT
Pienet rodut, kuten bichon frise, kääpiösnautseri, villakoira, shih tsu ja yorkshierenterrieri, ovat muita rotuja alttiimpia saamaan virtsakiviä.
Dalmatiankoiralla on poikkeava aineenvaihdunta, jonka vuoksi ne erittävät virtsaansa liikaa virtsahappoa. Tämä lisää riskiä ammoniumuraattikiville.
Yleisesti ottaen virtsakivet vaivaavat enemmän uroksia kuin narttuja (poikkeuksena struviitikivet).
Miten virtsatiesairauksia voi ehkäistä?
Virtsakivien koostumuksen määrittäminen on tärkeää, koska sen perusteella tehdään hoitopäätös.
Päästäkseen mahdollisimman tarkkaan diagnoosiin eläinlääkärisi saattaa suositella erilaisia tutkimuksia, esimerkiksi virtsanäytteen tutkimista, röntgen-kuvausta tai virtsakivien analysointia erikoislaboratoriossa. Tutkimustulosten perusteella määrätään hoito ja mahdollinen ruokavalio.
LÄÄKEHOITO
Tavallisin lääkitys on bakteeriperäisen virtsatietulehduksen hoito antibiooteilla. Tulehduskipulääkkeitä käytetään vähentämään virtsateiden ärtyneisyyden aiheuttamaa kipua. Joskus virtsan pH:ta voidaan myös säädellä lääkityksen avulla.
Idiopaattisen rakkotulehduksen hoitoon voidaan käyttää myös feromoneja, rauhoittavia lääkeaineista tai luonnollisia helpottavia molekyylejä, joilla saadaan lievitettyä kissan stressioireita.
RAVITSEMUKSELLINEN HOITO
Struviittikivet
Tietyt kivet, kuten struviittikivet, voidaan liuottaa erityisruokavalion (kts. liittyvät tuotteet alla) avulla. Ruokavalio sisältää normaalia enemmän natriumia (määrä ei kuitenkaan ole lemmikkisi terveydelle haitallinen), jonka seurauksena veden kulutus lisääntyy ja virtsasta tulee näin ollen laimeampaa. Lisäksi ruokavalio auttaa vähentämään virtsan kivennäisainepitoisuutta ja pitämään virtsan happamana. Näin sekä struviitti- että oksalaattikiteiden muodostuminen on epätodennäköisempää.
Ammoniumuraatti- ja kystiinikivet
Ammoniumuraatti- ja kystiinikiviä voidaan myös liuottaa ruokavalion avulla. Tämä vaatii lääkehoidon ja ruokavalion, joka tekee virtsasta emäksistä.
Kalsiumoksalaattikivet
Muita virtsakiviä, kuten kalsiumoksalaattikiviä, ei voida liuottaa. Ne poistetaan eläinlääkärin toimesta yleensä kirurgisesti eli leikkauksella. Joskus kivien poisto onnistuu virtsakatetrin kautta. Ruokavaliohoito on tärkeä osa kivien uusimisen ehkäisyä.
Miten virtsakivien syntymistä voi ehkäistä?
Jotta lemmikkisi saisi parhaan mahdollisen hyödyn sille määrätystä hoidosta ja sairauden uusiutuminen voitaisiin ehkäistä, on tärkeää, että noudatat eläinlääkärisi ohjeita huolellisesti.
Jotkut yksilöt saavat virtsakiviä vain kerran elämässään, kun taas toisilla vaiva saattaa uusia useitakin kertoja.
MUUTAMA VINKKI
Sanastoa