DIABETES JA SEN HOITO ELÄIMILLÄ
Yleistä
Sokeritauti eli diabetes mellitus on sairaus, jossa eläimen verensokeri on normaalia korkeammalla tasolla. Koiralla syynä tähän on yleensä haiman kyvyttömyys tuottaa tarpeeksi insuliini-hormonia laskemaan veren sokeripitoisuutta. Kissalla puolestaan elimistö ei reagoi kunnolla tuotettuun insuliini-hormoniin. Taudin puhkeamiseen vaikuttavia kaikkia syitä ei tunneta. Ylipainoisuus ja liikunnan puute voivat altistaa sokeritaudille.
Esiintyvyys
Vanhoilla eläimillä sairaus on yleisempi kuin nuorilla. Koirilla tauti on yleisempi nartuilla, kissoilla taas uroksilla. Narttukoirilla oireet puhkeavat usein kiimojen yhteydessä hormonimuutosten aiheuttaessa insuliiniresistenssiä.
Oireet
Runsas juominen, virtsaaminen ja ruokahalun lisääntyminen ovat tyypillisiä oireita. Yleensä eläin on ylipainoinen, mutta alkaa laihtua taudin edetessä. Hoitamattomasta sairaudesta kehittyy happomyrkytys, joka vie ruokahalun, aiheuttaa väsymystä ja oksentelua sekä asetonin hajun hengitykseen.
Hoito
Sokeritautia hoidetaan insuliinilääkityksellä, ruokavaliolla ja liikunnalla. Hoito vaatii omistajalta pitkäjännitteisyyttä sekä säännöllisyyttä. Hoito on elinikäinen. Keskimääräinen elinikä hyvin tasapainossa lääkityksen avulla olevassa tilassa on noin kolme vuotta.
Insuliini säilytetään jääkaapissa ja ennen käyttöä neste sekoitetaan huolellisesti pulloa/kynää kääntelemällä Huom! ei saa ravistaa.
Pistoksen antamisessa ja lääkkeen annostelussa käytetään erityisiä insuliiniruiskuja, joissa on neula valmiina ja annos näkyy yksikköinä. Ruiskuja saa apteekista. Insuliini voidaan myös annostella insuliinikynällä, johon tulee omat neulat. Samaa ruiskua voi käyttää 24 kertaa, jos se säilytetään jääkaapissa neula suojattuna.
Pistos annetaan nahan alle paikkaa vaihdellen. Koiran pistoskohdat ovat niskan ja selän alueella, kissalla puolestaan kyljissä ja mahanalusessa. Pistoskerrat määräytyvät yksilöllisesti ja vaihtelevat yhdestä kolmeen kertaan päivässä. Kun insuliini on annosteltu nahan alle, annetaan neulan olla vielä hetken paikallaan, jotta kaikki aine poistuu neulasta.
Tarkkailu kotona
Eläimen yleistilaa tarkkaillaan päivittäin: olemusta, ruokahalua, juomista ja virkeyttä. Jos nämä ovat kunnossa, tila on melko hyvin tasapainossa. Kirjanpito lemmikin tilasta on aiheellista. Mikäli on epäily, että potilas sai liikaa insuliinia tai potilaalla vaikuttaa olevan liian alhaisen verensokerin aiheuttamia oireita, voi annosta pienentää tai olla antamatta lainkaan. Tällöinkin on hyvä neuvotella eläinlääkärin kanssa jatkotoimenpiteistä. Epävarmoissa tilanteissa on aina turvallisempaa antaa normaalia pienempi annos insuliinia tai jättää pistos kokonaan antamatta kuin aiheuttaa verensokerin putoaminen liian matalalle.
Ruokinta ja ruokavalio
Eläimen sokeritaudin hoidossa ruokinnan säännöllisyydellä ja ruokavalion koostumuksella on iso merkitys. Ruokavalio, jossa on hitaasti sulavia hiilihydraatteja ja kuituja, on diabeetikolle ihanteellinen. Silloin sokeri vapautuu ruokavaliosta hitaasti ja verensokeri pysyy tasaisena.
Ruuan tulisi olla runsaskuituista ja vähärasvaista, mistä poikkeuksena selvästi alipainoiset koirat. Parhaiten tarkoitukseen soveltuvat valmiit diabeetikoille suunnitellut erikoisruuat. Seuraavat tuotteet ovat meillä myynnissä:
Eläimelle voi syöttää myös kuitupitoista kotiruokaa, kunhan välttää rasvaa ja sokeria sisältäviä tuotteita. Ruokavalion nopeat muutokset eivät ole suositeltavia.
Kahden pistoskerran potilaille annetaan puolet päivän ruoka-annoksesta aamupistoksen ja toiset puoli annosta iltapistoksen yhteydessä. Normaalipainoisilla kissoilla ruokaa tulee olla jatkuvasti saatavilla.
Potilaan painon on tarkoitus pysyä suunnilleen samana. Se ei saa lihoa eikä laihtua ellei kyseessä ole ylipainoinen potilas. Ylipaino hankaloittaa hoitoa, minkä vuoksi lihava potilas tulee pyrkiä laihduttamaan. Laihdutus tehdään hitaasti. Noin 1-2 % painonlasku viikossa on sopiva tahti. Laihdutus saattaa mahdollistaa insuliiniannoksen pienentämisen. Kissoilla lääkitystarve voi jopa poistua kokonaan, kun paino normalisoituu.
Liikunta
Liikunnan tulee olla rauhallista ja säännöllistä ja päivittäin samanlaista. Suuret rasitukset aiheuttavat häiriöitä sokeritasapainossa. Lenkit tulisi ajoittaa ruokailun jälkeen. Keksejä tms. voi pitää mukana siltä varalta, että verensokeri laskee ja koiraa alkaa heikottamaan lenkin aikana.
Insuliinishokki
Insuliinin yliannostus aiheuttaa verensokerin laskun. Tämä ilmenee vapinana, heikkoutena ja tajuttomuutena. Mikäli eläin on tajuissaan, sille annetaan heti 1-2 teelusikallista hunajaa, sokerivettä tai vähän ruokaa. Tajutonta potilasta ei saa juottaa tai syöttää, mutta sen ikeniin voi hieroa esimerkiksi hunajaa tai siirappia. Potilas on syytä toimittaa eläinlääkärin hoitoon ensiavun jälkeen.
Diabeteksen komplikaatioista
Koska kiimat aiheuttavat häiriöitä sokeritasapainossa, nartuilta tulisi poistaa kohtu- ja munasarjat, kun sokeritasapaino on saatu lääkityksellä kuntoon kiimojen välissä. Jos sokeritauti puhkeaa kiimaan liittyen ja todetaan varhain, kohdun ja munasarjojen poisto heti tilan salliessa palauttaa joissain tapauksissa sokeritasapainon normaaliksi eikä lääkitystä tarvita. Muita sokeriepätasapainoa aiheuttavia tekijöitä ovat mm. tulehdukset, ylipaino ja tietyt lääkeaineet kuten kortisoni- ja hormonivalmisteet. Harmaakaihi on koirien yleisin komplikaatio mutta se ei yleensä johda täydelliseen sokeutumiseen. Kissoilla ei juurikaan tavata diabeettista harmaakaihia. Sokeritautipotilaat ovat alttiita virtsatietulehdukselle, jonka oireita ovat muun muassa tihentynyt virtsaamistarve, lisääntynyt jano ja verivirtsaisuus.
Kontrollit
Diabeteksen tasapainotukseen kuluu yleensä muutama kuukausi ja on tavallista, että insuliiniannosta joudutaan muuttamaan. Tänä aikana potilaan tulee käydä säännöllisesti kontrolleissa. Kun tauti on saatu hallintaan, riittää eläinlääkärin kontrollit noin 3-6 kuukauden välein. Tällöin yleensä tarkistetaan veriarvot ja tarvittaessa tutkitaan myös virtsanäyte. Tutkimuspäivänä annetaan insuliini ja ruoka normaalisti.