CUSHINGIN OIREYHTYMÄSTÄ JA SEN HOIDOSTA
Yleistä
Cushingin oireyhtymä on seurausta lisämunuaiskuoren erittämän kortisolin liikatuotannosta. Syynä kortisolin liikatuotantoon on yleensä aivolisäkkeen tai lisämunuaisen kuorikerroksen kasvain. Joskus sairaus voi olla seurausta pitkäaikaisesta glukokortikoidilääkityksestä
Esiintyvyys
Tauti on kissalla harvinainen, mutta koiralla yleinen. Sitä esiintyy useimmiten keski-ikäisillä tai vanhemmilla yli 6-vuotiailla koirilla. Tautia on usein pienillä roduilla esimerkiksi maltankoira, villakoira, mäyräkoira ja terrierit. Suurilla roduilla esimerkiksi boksereilla on usein kyseessä lisämunuaisen kuorikerroksen kasvain, pienillä roduilla puolestaan aivolisäkkeen kasvain.
Oireet
Yleisiä oireita ovat mm. runsas juominen ja virtsaaminen. Tyypillistä on myös lisääntynyt ruokahalu ja lihavuus sekä alakuloisuus ja lihasheikkous. Potilaalla saattaa esiintyä myös alentunutta lämmönsietokykyä, läähätystä ja käytöshäiriöitä. Tautiin liittyy usein myös iho-oireita, kuten ohut iho, mustapäät ja ihon tummuminen. Eläimellä voi olla myös symmetrisiä karvattomia ihoalueita erityisesti kyljissä.
Hoito
Hoitona käytetään yleensä elinikäistä lääkehoitoa tai kasvaimen kirurgista poistoa. Lääkityksenä käytetään Vetoryliä, joka tuhoaa lisämunuaiskuoren soluja ja aiheuttaa hormonien erityksen vähenemisen. Mikäli lääkityksen johdosta ilmenee hoidon alkuvaiheessa sivuoireita kuten ruokahaluttomuutta, oksentelua tai ripulointia, jakakaa lääkeannos 2-4 antokertaan vuorokaudessa tai sekoittakaa lääke ruokaan. Jos oireet siitä huolimatta jatkuvat tai eläimellä on voimattomuutta, ottakaa yhteys eläinlääkäriin.
Kontrollikäynnit
Kontrolleissa tarkistetaan eläimen vointi ja oireiden lievittyminen ja tehdään tarvittaessa lisä-munuaiskuoren toimintakoe lääkkeen tehon arvioimiseksi. Kontrollit tehdään 2 viikon, 4 viikon ja 12 viikon jälkeen hoidon aloittamisesta ja sen jälkeen noin kolmen kuukauden välein.
Ennuste
Ensimmäisenä taudin aiheuttamista oireista häviää runsas juomien, ihomuutokset hitaammin. Ennuste vaihtelee yksilöittäin. Osalta potilaista (noin 25 %) lääkehoito joudutaan lopettamaan sivuvaikutusten vuoksi, osa elää hoidolla useita vuosia.