Eläinpotilaan lääkitseminen
Lemmikin sairastaminen aiheuttaa meissä aina stressiä ja huoli potilaasta on läsnä koko toipumisen ajan. Eläinlääkärin määräämän lääkityksen saaminen potilaaseen on usein omiaan nostamaan stressikäyrää entisestään ja etenkin kissat kunnostautuvat koiria useammin kovan luokan vastaanhangoittelussa.
Onneksi tähän yleiseen ongelmaan on kuitenkin kehitetty runsaasti apukeinoja helpottamaan jo muutenkin raskasta toipilasaikaa, unohtamatta jatkuvaa lääkitystä tarvitsevia. Etenkin jatkuvalla lääkityksellä tai pidemmillä kuureilla oleville lemmikeille olisi tärkeää tehdä lääkkeen antamisesta mahdollisimman helppoa ja mukavaa, jotta yhteiselo ei kärsisi kohtuuttomasti.
Yleensä tabletin naamioimisella ruoan joukkoon pääsee jo melko pitkälle ja suurin osa lemmikeistä saadaan lääkittyä näillä konstein. Nykyajan eläinlääkkeetkin ovat suureksi osaksi maustettuja, mikä tekee lääkitsemisestä monissa tapauksissa hyvin helppoa.
Jos kotoa löytyvistä herkuista ei tunnu löytyvän sopivaa vaihtoehtoa, kannattaa katse suunnata juuri tähän tarkoitukseen kehiteltyihin tuotteisiin. Näissä on ajateltu sekä lääkkeen piilottamisen helppoutta (muovattavuus) sekä erinomaista maistuvuutta (uppoaa nirsompaankin kuonoon kyselemättä). Tabletin antamista helpottavia herkkuja käsitellessä kannattaa muistaa lemmikkien (etenkin kissojen) erittäin tarkka hajuaisti: lääkettä käsitelleillä sormilla ei kannata koskea herkun ulkopintaan, ettei siihen tartu lääkkeen makua. Herkimmät potilaat saattavat huonon kokemuksen jälkeen alkaa vierastaa herkkua jälkeenkin päin.
Aina pelkkä suun avaaminen ja pillerin kurkkuun työntäminen ei autakaan; nokkelimmat lemmikit keksivät nopeasti, kuinka pillerin nieleminen vältetään ja lattialle jälkikäteen syljetty tabletti toimii huonosti sairauden hoidossa. Jos lemmikki on suostuvainen tabletin nieluun laittamiseen, mutta keplottelee sen pihalle, kannattaa tabletti liukastaa esim. pienellä määrällä voita, jos herkkuun piilottaminen ei syystä tai toisesta tuota tulosta. Esim. pahanmakuisten, nestemäisten tai jauhemaisten lääkkeiden annosteluun voivat tuoda helpotusta tyhjät gelatiinikapselit, joiden sisälle lääkkeen saa piilotettua. Näin lääkkeen maku ei jää lemmikin suuhun pyörimään lääkitsemisen jälkeen ja ruokaan piilotettunakin se ei maistu läpi. Nestemäisten lääkkeiden kohdalla gelatiinikapselin pohjalle kannattaa laittaa pieni määrä esim. perunajauhoa, johon neste imeytetään ennen kapselin sulkemista. Myös gelatiinikapseli kannattaa pyöräyttää voissa tms. liukkaassa herkussa ennen lemmikille antoa.
Jotkin yksilöt eivät kuitenkaan ole aivan noin helposti huijattavissa vaan vaativat kehittyneempiä tekniikoita. Etenkin pienten eläinten nopeaan lääkitsemiseen sopivat erilaiset pilleriruiskut, joiden avulla omia sormia suojellen saa lääkkeen nopeasti ”singottua” riittävän syvälle kurkkuun. Tabletin nieleminen kannattaa aina varmistaa sulkemalla lemmikin suu ja silittämällä kevyesti kurkulta, jolloin nielemisrefleksi yleensä aktivoituu. Pilleriruiskuun voi myös vetäistä mukaan hiukan vettä, jolloin lääke huuhtoutuu paremmin kurkusta alas.
Jotkin lääkkeet liukenevat myös hyvin veteen ja tapauskohtaisesti nestemäinen lääke voi olla helpompi antaa. Lääkkeen sopivuus liuottamiseen kannattaa kuitenkin varmistaa joko pakkausselosteesta tai eläinlääkäriltä. Usein tavallinen, pienehkö ruisku riittää tällöin lääkkeen antamiseen. Lääkkeen liukenemista voi auttaa sen jauhaminen tabletinmurskaajalla Vastaavia, eri muodossa olevia lääkevalmisteita kannattaa tiedustalla hoitavalta eläinlääkäriltä ja useinkin lääkkeen muodon vaihto onnistuu vaivattomasti.
Nestemäisiä aineita ruiskulla annettaessa täytyy muistaa varovaisuus siinä, ettei nestettä vahingossa joudu henkitorveen. Riittävällä hitaudella annostelu varmistaa sen, että lemmikki ehtii niellä nesteen välissä eikä se joudu ns. väärään kurkkuun.
Etenkin kissapotilaille voi joskus olla hyödyksi lisäkädet ja kissan kääräiseminen esimerkiksi pyyhkeeseen ”burritoksi”. Näin sekä lääkkeen antaja että potilaan kiinnipitäjä on tehokkaasti suojattu kynsiltä ja kissallekin on usein helpompaa, kun pako ei ole edes vaihtoehtona listalla. Pidä kuitenkin mielessä, että jos kissan saaminen pyyhkeen sisälle ja sen kiinnipitäminen aiheuttavat kohtuutonta stressiä sekä potilaalle että avustajille, on syytä miettiä muita vaihtoehtoja. Onneksi tavanomaisimmin kotona käytetyistä lääkkeistä (esimerkiksi loishäätölääkkeet) löytyy nykyisin usein myös ei-syötävä vaihtoehto, esimerkiksi niskaan laitettava paikallisvaleluliuos. Hankalasti lääkittävän kissan säännölliseen loishäätöön kannattaakin harkita näitä vaihtoehtoja.
Jos nämäkään konstit eivät pure ja käsissäsi on oikea silmänkääntötemppujen mestari tai kaikista otteista liukeneva Houdini, kannattaa kääntyä hoitaneen eläinlääkärin puoleen ja kysyä reilusti apua lemmikin lääkitsemiseen. Eläinklinikan koulutetulla henkilökunnalla on usein liuta kokemusperäisiä ässiä hihassa, joilla lemmikin lääkitseminen onnistuu hankalammissakin tapauksissa. Lisäksi vaihtoehtona ovat tällöin myös pistosmuotoiset lääkkeet, jotka ovat toisille suun kautta annettavia vaihtoehtoja paremmin siedettyjä. Myös omistajan stressi ja ahdistus lääkekuurin epäonnistumisesta lieventyy, kun lääkitseminen on ammattilaisten käsissä.
KATSO TUOTTEET LÄÄKKEEN ANTAMISEEN KOIRALLE
KATSO TUOTTEET LÄÄKKEEN ANTAMISEEN KISSALLE