Työ- ja harrastuskoiran ruokinta – mitä tulee ottaa huomioon?
Työskentelevän käyttökoiran ja runsaasti harjoittelevan urheilukoiran ravitsemuksellisiin tarpeisiin vaikuttaa suuresti koiran suoritteiden intensiivisyys ja kesto. Ravittava voi vaihdella kilpaa juoksevista vinttikoirista aina ultrapitkiä matkoja tekeviin rekikoiriin.
Kivuttoman ja Alvar Petin eläinlääkäri Henna Söderholm vetää artikkelissa yhteen aktiivisen koiran ruokavalion kulmakivet.
Energiantuotannon tasot
Työ- ja harrastuskoiran ruokinnassa oikean energiansaannin varmistaminen on yksi keskeisimpiä seikkoja. Työn kesto ja intensiteetti vaikuttavat paitsi kokonaisenergiantarpeeseen, myös jossain määrin ravintoainelähteisiin, josta energiaa ruokavalioon tuodaan.
Lihassolu saa energiansa supistumiseen adenosiinitrifosfaatista (ATP), joka on solujen mitokondrioissa muodostuva, energiaa sisältävä yhdiste. Lihassolun supistuminen kuluttaa ATP-varastoja ja sitä voidaan muodostaa lisää eri tavoin (energiantuotto).
Äärimmäisen lyhytkestoisessa, muutaman sekunnin jatkuvassa räjähtävässä lihastyössä, kuten hypyt ja juoksustartit, lihakset käyttävät energiantuotantoon lihassolujen ATP-varastoja. ATP:ta voidaan muodostaa hieman lisää lihakseen varastoituneen kreatiinifosfaatin avulla hapettoman energiantuotannon myötä.
Kuitenkin jo muutamia kymmeniä sekunteja kestävässä suorituksessa energiaa ruvetaan tuottamaan pilkkomalla lihaksen varastohiilihydraattia, glykogeenia tai saatavilla olevaa glukoosia. Tällainen anaerobinen energiantuotanto synnyttää lihaksiin maitohappoa, jonka kertyminen estää tehokkaan energiantuotannon jatkumisen.
Useita minuutteja kestävissä suorituksissa otetaankin käyttöön aerobinen energiantuotanto, jossa hiilihydraatteja tai rasvoja poltetaan hapen avulla. Myös valkuaisaineita voidaan glukoosin uudismuodostuksen kautta käyttää energianlähteinä, jos hiilihydraatteja ja rasvaa ei ole riittävästi saatavilla. Puhtaasti aerobinen energiantuotanto voi jatkua hyvin pitkään, kun maitohappoa ei kerry.
Ravitsemus energiantuotannon tukena
Käytännössä useimmissa suorituksissa yhdistyvät sekä anaerobinen että aerobinen energiantuotanto, ja energiaa tuodaan ruokavalioon sekä hiilihydraatti- että rasvalähteistä.
Lyhyissä ja keskipitkissä suorituksissa ruokavalion ravintoainekoostumus energianlähteiden osalta voi olla vaikkapa 30 % valkuaisainetta, 20 % rasvaa ja 30-40 % tärkkelystä.
Pitkäkestoisissa suorituksissa rasva on koiralle ehdottomasti tärkein energianlähde ja koira käyttääkin lihastyössä rasvaa energiantuotantoon huomattavasti tehokkaammin kuin esimerkiksi ihminen. Koiran, joka tekee useita tunteja kestäviä, vaativia suorituksia ja jonka kulutus on näin ollen erityisen runsasta, ruokavalion ravintoainekoostumus voi olla esim. 35 % valkuaisaineita, 30 % rasvaa ja 15 % tärkkelystä.
Mitä pidemmistä suorituksista on kyse (kuten pitkät rekikoirakilpailut), sitä suurempi osa ruoan energiasisällöstä tuodaan rasvasta. Rasvaisessa ruoassa muiden ravintoaineiden pitoisuudet tulee tasapainottaa erityisen huolellisesti suhteessa rasvan määrään, jotta kaikkien ravintoaineiden tasapainoinen saanti varmistetaan. Mm. ruoan E-vitamiinipitoisuuden tulee olla normaalia korkeampi rasvojen härskiintymisestä aiheutuvien ongelmien ehkäisemiseksi.
Hyvin rasvaisen ruoan osalta myös mainitaan, että koiran elimistö on syytä totuttaa siihen pikkuhiljaa, jotta elimistö ”virittyy” käyttämään rasvaa tehokkaasti. Tähän liittyy mm. lihassolujen mitokondrioiden lisääntyminen, mikä tehostaa rasvan varastoitumista ja käyttöä lihaksissa.
Näinpä esimerkiksi lepokaudella kevyempää ruokaa syövän koiran ruokavaliota on syytä muuttaa rasvaisempaan suuntaan vähitellen noin kuukauden aikana ennen varsinaista ”käyttösesonkia”, jotta energiantuotanto on tehokkaimmillaan kauden alkaessa eikä äkillinen rasvan lisäys toisaalta myöskään aiheuta esimerkiksi ruoansulatuskanavan ongelmia.
Ruoansulatuskanavan hyvinvointi
Jotta koira saisi nauttimastaan ruoasta energian ja ravintoaineet tehokkaasti elimistön käyttöön, tulee ruoan olla valmistettu korkealaatuisista, erittäin hyvin sulavista raaka-aineista. Oli sitten kyse valmisruoasta tai jollain muulla tavoin kootusta ruokavaliosta, erityisesti käyttökoiran kohdalla sulavuuteen on syytä panostaa.
Aktiivisessa käytössä olevan koiran ruoansulatus ei välttämättä ole tehokkaimmillaan, kun aineenvaihdunta keskittyy työsuorituksessa tärkeiden seikkojen, kuten lihasten ja sydämen verenkierron turvaamiseen. Myös työn aiheuttama jännitys voi heikentää suoliston toimintaa ja aiheuttaa jopa ns. stressiripulia.
Ruoan hyvästä sulavuudesta kertoo yksinkertaisimmillaan se, että koira on hyväkuntoinen, sen karva kiiltää ja sopivan kiinteää ulostetta syntyy kohtuullisia määriä.
Korkealaatuisten valmisruokien osalta sulavuus varmistetaan myös tutkimuksin. Eniten vaihtelua raaka-aineiden sulavuudessa on valkuaisaineiden kohdalla. Myös tärkkelyksen tulee olla oikein käsitelty ja kuumennettu, jotta sen sulavuus on ihanteellinen.
Rasva on tavallisesti tehokkaasti sulavaa ja sen hyödynnettävyyttä voidaan vielä tehostaa oikeilla raaka-ainelähdevalinnoilla. Lyhyt- ja keskipitkäketjuisia rasvahappoja sisältävän rasvan katsotaan olevan helpoimmin elimistön hyödynnettävissä. Ruoan riittävä rasvapitoisuus auttaa myös pitämään annoskoon pienempänä, vähentäen ruoansulatuskanavan turhaa kuormitusta.
Sulavuuden lisäksi suoliston hyvinvointia voi tukea ruoan oikeanlaisella kuitukoostumuksella. Liikaa kuitupitoisuutta on syytä käyttökoiran kohdalla välttää, jotta suolistoa ei turhaan kuormiteta energiaa sisältämättömällä ravintoaineella. Sopiva määrä käymiskelpoisia ja geeliytyviä kuituja kuitenkin ylläpitää suolen tasapainoista bakteerikantaa, ravitsee suolen limakalvon soluja ja varmistaa ulosteen moitteettoman koostumuksen.
Ravintoaineita elimistön tueksi
Käyttökoiran lihaskunnon tueksi ruoassa on syytä olla riittävästi korkealaatuisia valkuaisaineita ja oikeanlainen aminohappokoostumus. Valkuaisaineita tarvitaan suorituskyvyn tueksi mm. varmistamaan tehokas hapenotto- ja kuljetus kudoksissa riittävän hemoglobiinin muodostumisen myötä sekä korjaamaan harjoituksen aikana lihaksiin syntyneitä pieniä vaurioita.
Lihasten ihanteellisen toiminnan tueksi myös riittävä kalsiumin ja magnesiumin saanti on turvattava. Näitä kivennäisaineita tarvitaan hermoimpulssin kulkuun lihaksessa. Tasapainoinen kivennäisaineiden saanti varmistaa myös luuston vahvuuden. Ruoan korkea rasvapitoisuus voi vähentää kyseisten kivennäisten imeytymistä.
Elektrolyyteistä natriumia ja kaliumia tarvitaan paitsi tukemaan elimistön neste- ja happo-emästasapainoa, myös hermoimpulssien kulkemisen tueksi. Kaliumin puutteen on mm. todettu aiheuttavan lihasheikkoutta. Koska koira ei hikoile lämmönsäätelyyn liittyen, eivät esimerkiksi ihmisille ja hevosille tarkoitetut elektrolyyttiliuokset kuitenkaan ole niille ihanteellisia.
Koiran nivelterveyttä voidaan ylläpitää nivelruston hyvinvointia tukevilla ravintoaineilla, kuten glukosamiinilla ja kondroitiinisulfaatilla, anti-inflammatorisilla omega-3-rasvahapoilla (EPA&DHA) ja antioksidanteilla.
Ruoan mukana saatavat antioksidantit auttavat elimistön omia antioksidantteja taistelemaan aineenvaihdunnassa vapautuvia happiradikaaleja vastaan ja vähentävät elimistössä harjoituksen aikana lisääntyvän oksidatiivisen stressin vaikutuksia. Antioksidanttisia ravintoaineita ovat mm. tutut C- ja E-vitamiini, karotenoidit, kuten luteiini ja kasvien polyfenolit.
Esimerkiksi E-vitamiinipitoisuuden puutteen katsotaan aiheuttavan koirilla suorituskyvyn heikkenemistä. Muista vitamiineista tärkeitä ovat erityisesti vesiliukoiset B-ryhmän vitamiinit, joiden tarve kasvaa runsaasti harjoittelevilla koirilla.
Ruokinta käytännössä
Koiran ruokkimisesta ennen suoritusta ei ole olemassa selkeää yhtenäistä linjausta. Kirjallisuuslähteestä riippuen ruokkimista kehotetaan välttämään neljästä jopa kuuteentoista tuntiin ennen rankempaa fyysistä aktiivisuutta.
Melko järkevä lienee tapa ruokkia koira, suorituksen intensiteetistä ja kestosta riippuen, esimerkiksi noin kolme-neljä tuntia ennen suoritusta, niin että sen elimistön energiavarastot ovat täynnä, mutta ruoka on ehtinyt jo kulkea mahalaukusta eteenpäin. Tällöin ruokaa annetaan kohtuullinen annos, esimerkiksi 1/3 päivän kokonaisruokamäärästä.
Riittävä nesteensaanti ennen työskentelyä on tärkeää ja koira tulisikin juottaa hyvin muutamia tunteja ennen suoritusta, tarvittaessa vaikka maustetun veden avulla. Elimistön kuivumisen estämiseksi, erityisesti kuumalla ilmalla, koiralla tulee olla mahdollisuus juoda myös suoritusten välissä.
Hyvin pitkäkestoisissa tai toistuvissa suorituksissa koiralle voi tarjota myös energiatäydennystä myös tauoilla tai suoritusten välissä. Tähän tarkoitukseen sopivat helposti sulavat runsasrasvaiset energialisät.
Suorituksen jälkeen ns. palauttava juotto tehdään mahdollisimman nopeasti, n. 30 minuutin sisällä suorituksen loppumisesta. Tällöin raikkaan veden ohella voidaan tarjota myös nopeasti imeytyvää tärkkelystä ja elektrolyyttejä sisältävästä nesteytysjauheesta tehtyä juomaa. Tämä täyttää lihasten glykogeenivarastot ja tukee koiran kunnon säilymistä seuraavan päivän suoritukseen.
Palauttavan ruokinnan on puolestaan syytä toteutua noin kahden tunnin sisällä, niin että kulutettu energia saadaan korvattua. Ruoasta saatava rasva ja tärkkelys täyttävät lihasten glykogeeni- ja energiavarastot ja valkuaisaine tukee kudosten uusiutumista ja vaurioiden korjaamista. Tällöin voidaan antaa loput päivän ruoka-annoksesta.
